pienet huolinuket

Enpä ollut ennen nähnyt näin pieniä nukkeja, ennenkuin sain nämä. Nuket ovat 3 cm pitkiä ja vartalot on tehty rautalangasta, pää on massasta , vaatetus langasta ja naisten hameet kankaasta. Nukkeja on kuusi kappaletta ja ne ovat pienessä rasiassa. Rasiassa on lappu, jossa lukee:
GUATEMALA WORRY DOLLS
Here are some tiny people for you to keep
so you can have a good nights sleep
put them under your pillow when the day is through
and let them do all the worrying for you.

Bebe1 ja pula-ajan Beben pää

                                                              

Kuvassa on Bebe 1  ja aika hyvässä kunnossa. Hiukset kyllä jäivät kampaamatta tältä neidiltä. Nukke on -30-luvulta .Lasisilmät ovat siniharmaat ja paksut rajaukset silmien ympärillä. Silmämekanismikin vielä toimii hyvin ja ihanat mohairripset ovat tallella. Nukke on n. 40 cm pitkä.




























Pula-ajan Beben pää on paperimassaa. Sodan vuoksi oli kaikista materiaaleista pulaa ja ulkomailtakaan ei saatu enää päitä ja esim. silmämekanismeja. Silloin  maalarimestari Henrik Nurmi kehitti massan, joka muistutti hieman posliinia. Ja näin nukkien teko jatkui sodasta ja pulasta huolimatta. ... ja lapset saivat edelleen ostaa nukkeja, joille kerrottiin ilot ja surut. Nuket olivat monille tosi tärkeitä. :)

Vähän väsähtänyt merimiesnukke

Jokunen vuosi sitten menin yhdelle kirpparille ja heti ensimmäisessä pöydässä joku oli laittamassa jotain tavaraa. Katsahdin sinnepäin, kun tyttö laittoi tämän merimiehen pöydälleen, ja hämmästykseni oli suuri, kun otin nuken käteeni. Siinähän on Marttojen merkki neulottuna housunlahkeessa!!! Olisin kysynyt tytöltä mistä nukke oli peräisin, mutta myyjä oli hävinnyt samantien näköpiiristä. Harmitti kyllä vielä jälkeenpäinkin, kun uppouduin niin tutkimaan nukkea, että myyjä kerkisi lähteä.
Merimies on neulottu muuten, paitsi kasvot ja kädet kyynärpäistä alaspäin on ommeltu jostain paksusta kudonnaisesta. .Kasvot, parta ja hiukset on ommeltu langalla.Täytteenä on jotain pehmoista ja vaaleaa, ei kuitenkaan ole pumpulia. Jalkateriä ei varsinaisesti ole, vaan pyöreät pahvit on kiristetty housun lahkeen sisään. Toisessa pahvissa on  nimi Gunnal ja numeroita.

Itse ajattelin, että olisiko vaikka Turun Martat tehneet näitäkin??? Jos jollakulla olisi tietoa tästä nukesta, olisi oikein kiva saada tietää tämän merimiehen tarina...!  Minusta tuo vanha apina sopii niin hienosti kaveriksi tälle vähän reissussa rähjääntyneelle merimiehelle.

Lisää Martta-nukkeja

Hei taas!

Laitan nyt tähän Martta-mollat, jotka minulla on . Mollia valmistettiin joskus -60-luvulla. Silloin tehtiin muitakin pehmoleluja, kuten kuvassa näkyvät pupujussi ja valkopilkullinen hevonen.
Topi-Katti on minusta itsestäni kyllä hauskin näistä pehmoista. Sillä on kasvot maalattu maskiin ja tuo asuste on mielestäni hieno.

Oli niitä muitakin pehmoja, joita ei minulla ole, esim. Letti-Leena , Hipsu Hiiri,  koira ja punainen kissa.
Olisi kiva saada nekin joskus kokoelmaansa ja uskonkin, että joskus vielä ilmaantuvat luokseni :)!

Nuo vaunut eivät tulleet oikein hyvin kuvaan, mutta ovat jostain -30-luvulta. Ja noista sai kyllä maksaa aika tavalla antiikkimessuilla, mistä ostin ne.
Minusta olisi hauskaa saada tietoa ja oppia myös muista nukeista - joten olisi antoisaa saada kommentteja toisiltakin nukkekeräilijöiltä.:) !

Mary Olki: Lapset langoista tekevi

Mary Olki on kirjoittanut ja toimittanut kirjan 1955: Lapset langoista tekevi.
Otan kirjan esille sen takia, kun kirjan alussa on niin mielenkiintoinen kertomus. Vaikka joulu menikin jo ohi, niin onhan muita merkkipäiviä, joissa voisi käyttää tätä vinkkiä. Moni äiti on varmaan tehnytkin näin....

Oli kerran äiti, joka lastensa lahjatoivomuksia lukiessaan hämmästyi vallan kovasti kun huomasi, että jokainen hänen kolmesta tyttärestään toivoi joululahjaksi NUKEN, vieläpä jo koulua käyvä vanhinkin heistä.
Äiti tiesi että jos hän ostaisi kolme valmista nukkea vaatteineen päivineen, menisivät siihen kaikki ne rahat, jotka hänellä oli koko perheen lahjoja varten varattuna. Oli keksittävä jokin muu keino. Äiti mietti ja mietti ja eräänä yönä valveilla maatessaan hän sen sitten keksi. Hänestä tuntui aivan kuin vanha ja viisas tonttu olisi sen hänen korvaansa kuiskannut.
Seuraavana päivänä äiti meni lelukauppaan katsomaan minkälaisia toteuttamismahdollisuuksia hänen keksinnöllään oli. Ja olihan siellä....
Äiti osti uudet  vartalot  ja  kaksi kumipäätä ja yhden " silmänuken", joka makuuasennossa sulki silmänsä.
Sitten äiti iltamyöhään ompeli päät paikoilleen, kääri kunkin nuken sideharsoon ihan kuin ne olisivat olleet vastasyntyneitä vauvoja ja pisti jokaisen läpinäkyvään muovipussiin.
Nyt te varmaan kuvittelette, että äiti valvoi kaikki yöt tekemässä vaatteita noille kolmelle nukelle. Tämän tarinan äiti ei tehnyt niin vaan tytöt saisivat itse tehdä nukeille vaatteita.
Sen takia hän valmistikin heille toiseksi lahjaksi hyvin varustetut ompelulaatikot. Hän päällysti värikkäällä joulupaperilla tyhjät kenkälaatikot ja liimasi niihin muutamia väliseiniä. Sitten hän kokosi laatikoihin monenlaisia työtarvikkeita, virkkuukoukkuja, neulepuikkoja , parsinneuloja,sakset, mittanauhoja ja tietenkin  villalankoja ym.
Kun aattoiltana  vanhan tavan mukaan joulupukki astui sisään kantoi hän toisessa kädessään kolmea muovipussia, järjesti tytöt riviin eteensä ja antoi heille kullekin pussin. Jännitys ja ilo oli suuri!!!
Tapaninpäivänä, jolloin sukulaislapsiakin oli vieraina, annettiin nukeille nimet. Pienimmästä tuli Maija, keskimmäisestä, joka oli poikanukke, tuli Jussi ja silmänukelle laitettiin nimeksi Eeva. Sitä ruvettiin kutsumaan Eeva-neidiksi, koska se niin huomattavasti erosi muista.

Lyhentelin kertomusta aika tavalla, kun vain kertomuksen ydin tuli esille. Se asia, että miten paljon voi itse käsillään tehdä ja miten paljon enemmän se antaa tekijälleen, kun voi katsella oman kättensä jälkeä. Ja ennenkaikkea, että osaa tehdä käsillään jotain, oli se sitten käsitöitä, maalausta tai vaikka rakentamista.

Vanhat nuket ja lelut

Löytöaitassa on kaikenlaista wanhaa ja kaunista tavaraa, mutta myös nukkeja jonkin verran. Itse keräilen nukkeja, etenkin Martta- nuket kiinnostavat. Etsinkin tietoa niistä joka paikasta.
Pienenä minulla oli n. 15 nukkea, ja ikävä kyllä joka ainut on hävinnyt taivaantuuliin y-hyy-y-hyy! :(
Blogia rupesin pitämään sen takia, että muistuttaisin, että kuinka tärkeää olisi säilyttää lasten vanhat lelut. Jos joltakin on hävinnyt nuket niinkuin minulta, niitä voi etsiä wanhojen tavaroiden liikkeistä ja kirppareilta. Voi sitä riemua, jos oikea nukke joskus löytyy!
Jos tästä kirjoittelustani yksikin innostuisi säilömään lastensa lelut, niin olisin jo tyytyväinen .
Tässä kuvaamani nuket kuuluvat omaan kokoelmaani ja eivät ole myytävänä!

Tässä on nyt yksi -30-luvun Martta- nukeistani.  Se  on Bebe 3, ja ehdottomasti yksi suosikeistani. Tällä nukella on mohairperuukin alla myös maalatut hiukset. Vartalo ja jalat on ommeltu kankaasta ja täytetty sahajauhoilla. Pää ja  kädet on tehty massasta. Tällä nukella on myös silmämekanismi (auki-kiinni). Bebe- nukeilla oli paksut rajaukset silmien ympärillä. Alkuperäisiä vaatteita ei tällä nukellani ole. .
On se niin erilaista ottaa tälläinen käsintehty vanha nukke syliin. ... ja vielä kun siitä löytyy sitä ajan patinaa ja pieniä puutteita, niin nukke tulee vain paremmaksi. Älä siis liikaa korjaile tai tuunaa vanhaa nukkea! Anna vuodet vapaasti näkyä nukeissa ja yleensä muissakin leluissa.









Toinen omista keräilynukeistani on myös Martta- nukkeja.  Poikanukke -40-luvulta, nimeltään Matti. Joskus olen nähnyt kuvia, että Mattikin oli puettu tytöksi. Matillakin on massapää ja - kädet, muuten vartalo ja jalat on tehty kankaasta ja täytetty sahajauhoilla napakasti. Tällä nukella on maalatut silmät ja hiukset. Nuken selässä on leimat III A. Vaatteet neuloi tälle poikanukelle oma äitini. Hälläkin tuli varmaan neuloessa mieleen oma rakas nukkensa, joka jäi rajan taakse odottamaan, kun evakkoon tuli lähtö.

Turun Martta-nukketeollisuushan aloitti toimintansa jo vuonna1908 ja sitä kesti liki 70 vuotta, siis -60- luvun lopulle.

Martta- nuket tehtiin yleensä kodeissa annettujen ohjeiden mukaan ja näin naisetkin saivat hieman ansioita .( Suomalainen nukkekirja)

Minulla on se periaate keräilyssäni, että jos nukke miellyttää ja siinä on sitä jotain. Tai sitten jos löytäisin niitä nukkeja, joita minulla lapsena oli, niin ne kyllä ottaisin talteen. Nukkeja ja nuken päitä minulla on joitakin kymmeniä ja eivät kaikki ole Martta-nukkeja.

Tässäpä vähän alkua nukeista ja lisää tulee, jos ja kun aikaa liikenee.  OIKEIN VALOISAA JA ONNELLISTA VUOTTA 2011 kaikille kävijöille ja asiakkaillemme!