perjantai 11. helmikuuta 2011

Kansallispukuisia martta-nukkeja

Hei vaan!
Tänään tulivat taas nuket mieleen ja kuvasin nyt nuo kansallipukuiset Martat. Näitäkin nukkeja on tehty aika paljon  eri kansallispukuihin. Ei näitäkään ns. MATKAMUISTONUKKEJA  liiku enää hyvin usein.Varmaankaan ihmiset eivät raaski luopua omistaan, niinkuin en minäkään näistä kolmesta.
Isommat nuket ovat n. 21 cm pitkiä ja pienempi nukke n. 14 cm.
Pää ja kädet ovat kipsimassaa ja jalat ja vartalo kumia. Jalat vanhetessaan usein  kovettuvat ja vääntyilevät. Olisi hyvä, jos näillä nukeilla olisi nuo sellofaanirasiat, että pysyisivät suorassa asennossa.
Näitä nukkeja valmistettiin 1960-70-luvulla.
Äiti ja tyttönukke ovat Laatokan- Karjala puvussa ja toinen isompi nukke on Munsalan puvussa.
Martathan valmistivat jo aikaisemmin 1920-50-luvulla kansallispukuihin puettuja nukkeja. Ne nuket olivat muutaman sentin isompia ja keskivartalo oli kankainen ja pää, kädet ja jalat olivat massasta tehtyjä.

Onhan tästä nukkejen keräilystä aina jotain hyötyäkin. Joutuu vähän pakosta opiskelemaan. Kansallispuvuistakaan en ennen tiennyt juuri mitään, ja oli pakko vähän etsiä tietoa. Nyt sitten kun joku puku tulee vastaan, niin aina sitä eri tavalla on kiinnostunut siitäkin asiasta..... siis toinen johtaa toiseen jne.
Tällä iällä on tietenkin hyvä vähän tehdäkin tuota aivojumppaa vaikka sitten lukemalla.  :-)

Kaikille OIKEIN HAUSKAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

6 kommenttia:

  1. heippa etsiskelin joitain blogeja ja löysin nämä sinun sivut. Olen itse sellainen repro nukkien tekijä vain muutaman olen aivan itseluonut.Minulle on kaksi blogia joista toisessa on enempi nukkeasiaa. Ihania juttuja täällä

    VastaaPoista
  2. Hei Sirkkis!
    Kiva, kun olet kiinnostunut nukeistani! Pitääkin käydä katselemassa sivujasi! Olen varmaan jo käynytkin, kun olen katsellut blogeja. Minä olen itse tehnyt nukkekurssilla yhden ainokaisen nuken. Voin ehkä joskus kuvata sen, kun löytäisin sille kunnon vaatetuksen. En ole joutanut tekemään vaatteita, vaikka sekin olisi vallan mainio harrastus. On niin paljon kiinnostavia asioita, joita haluaisi tehdä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja!!! :-) Terveisin seija

    VastaaPoista
  3. Voi, täällä tuli ihan lapsuus mieleen. Muistoissani välkyy tuollainen kansallispukunukke. Minne lie kadonnut monien muuttojen myötä. Ihanaa on että sellaisia vielä jossakin on ja saapi ihailla vaikka näin kuvien kautta. Kiitos.
    Mare

    VastaaPoista
  4. Ne muistot, ne lapsuusmuistot ovat aina tärkeitä! Ei niitä ymmärrä vielä nuorempana, mutta kun ikää kertyy rupeaa aina kelailemaan lapsuuttaan. Siksi kirjoitinkin ensimmäisessä kirjoituksessa, miten tärkeää olisi säilyttää edes joku lelu muistona. :) Kiitos Mare!

    VastaaPoista
  5. Tosi hieno blogi sinulla! Ihanaa, että joku jaksaa käyttää näin paljon aikaa ja vaivaa tehdessään blogia. Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä ja mukavaa alkavaa syksyä nukkeasiantuntijalle! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kauniista sanoistasi Fucced!
    Vanhat nuket ovat vain lähellä sydäntäni, jos näin nyt voi sanoa? Sellaisten asioiden parissa vietetty aika, mistä pitää, ei tunnu työltä. Varsinkaan, kun itse voi määrätä ajan milloin tätä tekee. Toivottavasti tästä olisi jollakin tavalla myös toisille hyötyä ja huvia! :)

    VastaaPoista